Kilpiiläisten kesälounas 2019

Kilpiön sukuseura järjesti suvun perheille ja ystäville kesätapaamisen tällä kertaa Helsingissä, ravintola White Ladyn kabinetissa lauantaina 10.8.2019.
Tapaamiseen saapui 17 henkilöä.

Pöytäkunnittain keskusteltiin vilkkaasti, kyseltiin kuulumisia ja kertoiltiin kesän tapahtumista kuten kesän matkasta Valamoon. Kesken lounaan Mari Verho sai viestiä, että hänen veljensä tytär Ilona Verho oli juuri voittanut 14-vuotiaiden tyttöjen Suomen mestaruuden moukarinheitossa. Onnittelimme voittajaa.

Ruokailujen ja kahvittelujen jälkeen Pentti Kilpiö kertoi sukututkimuksesta ja suvun vaiheista.
Kerrontaa on aina mukava kuulla.
Pentin kokoamissa sukumme sukutauluissa on laaja kirjo erilaisia sukunimiä. Näin siksikin, että suvun sukutauluihin on koottu monien muiden sukujen tavasta poiketen yhtä lailla tyttöjen kuin poikienkin jälkeläiset. Toisena syynä Kilpiö-sukunimen kantajien vähäisyyteen Pentti kertoi sen, että perheiden tytöt ovat jatkaneet sukua ylipäätään useammin kuin pojat.

Ainakin minun lähisukuni piirissä tämä pitää paikkansa. Isoisäni Pekka Kilpiön (1883-1949) kolmen pojan lastenlapsia on tusinan verran. Yleisimpiä nimenkantajia eli pojanpojanpoikia on vain yksi: Janne Kilpiö. Pekan viiden tyttären lastenlapsia on sen sijaan kaksinkertainen määrä, reilusti yli 20 henkeä. Ja suurin osa Pekan lastenlasten lapsista on tyttärillä; pojilla on vain noin kolmasosa.

Voisi ajatella, että tulevaisuudessa pojanpoikien tyttäret säilyttäisivät sukunimensä omilla lapsillaan. Näin ei ainakaan vielä ole, vaikka sukunimilaki muuttui jo 1980-luvulla. Kukaan Pekan pojanpoikien tyttärien lapsista tai pojantyttärien lapsista saati Pekan tyttärien jälkeläisistä ei ole sukunimeltään Kilpiö.

Pentti kertoi, että mitä kauemmaksi ajassa mennään taaksepäin, sitä vaikeampaa on tietoja saada selville. Isonvihan (1713-21) jälkeen säilyneistä asiakirjoista tiedetään, että Kilpiöitä asui eri puolilla Jaakkimaa.

Esimerkiksi 1724 Pamolaa asutti Michel Kilpiö. Pamolassa asui myös Ahokkaan sukua. Koska vaimojen tyttönimiä on 1600-luvun loppuvuosilta ja 1700-luvun alkuvuosilta vaikea löytää, ei aina ole tietoa, mistä Kilpiön miniät tulivat.

Isonvihan jälkeen Kesvalahden puolella asuivat Anders ja Sigfrid Kilpiö, muita perheitä olivat esim. Veijalaiset. Eskil Kilpiön kotikulmille Harviaan olivat jääneet Rasmus, Jooseppi ja Eerik Kilpiö. Eerik toimi hovimyllärinä Kurenrannalla.

Nimet on eri asiayhteyksissä kirjoitettu eri tavoin. Vaikka monissa suvuissa samat etunimet toistuvat, nimivalintoihin ovat voineet vaikuttaa yllättävätkin tekijät. Esimerkiksi Impilahdella lapset saivat erikoisia nimiä siitä lähtien, kun Ahvenanmaalta kotoisin oleva kastepappi aloitti työnsä.

Sotilaiden kantakorteista saa paljon tietoja miespuolisista henkilöistä. Myös matkustusasiakirjat ovat hyviä lähteitä. Monet hankkivat lisätuloa Pietarista ja sitä varten heillä oli voimassa vuosipassi. Pietariin tai Inkerinmaalle suuntautuvaan matkaan tarvittiin aina passi. Ilman passia Pietarista tavattua sakotettiin 20 kopeekkaa päivältä, muualla Inkerinmaalla tavattua 10 kopeekkaa päivältä ja lähetettiin kruununkyydillä kotipitäjään. Useamman kerran ilman passia tavattu tuomittiin jopa 6 kuukaudeksi työlaitokseen.

Kirkonkirjoihin on aikoinaan saatettu liittää perustietojen lisäksi muitakin tietoja, esimerkiksi lukutaitoon liittyviä tietoja, ruumiinvamma, raajarikko, sokea, kuuro, mykkä sekä tietoja erilaisista rikoksista tai kuolinsyy. Krimin sodan jälkeen nälkävuosina toistuvat listoissa kuolinsyynä lavantauti, punatauti ja vesitauti tuhansia kertoja. Kirkonkirjojen lisäksi kaatuneiden luettelot toimivat lähteenä. Monenlaisia menneiden sukupolvien kohtaloita asiakirjoista voi löytää. Esimerkiksi Johan Kilpiön Ida-tyttären puoliso Juhana Sinkkonen menehtyi Tammisaaren punavankileirillä 1918.

Pentin kertoessa suvun menneisyydestä saimme kokemuksen siitä, että esivanhempamme eivät suinkaan eläneet missään umpiossa. Monet erilaiset historian tapahtumat vaikuttivat heidän elämäänsä jo paljon ennen evakkoaikoja. Ja monet menneiden polvien kokemukset heijastuvat yhä meissä - ei vain menetykset vaan myös ilo ja innostus.

Muistiin merkitsi Elina Kilpiö

Kuvia viime kesän lounaalta.
Kuvat Anni-Maija Nyman ja Petri Mikkola.