Vuosikokous ja Sukupäivät Peurungassa 29.-30.7.2023

Vantaalla aamu alkoi kauniin aurinkoisena. Mieli oli korkealla, koska olin lähdössä pienelle rengasmatkalle yksin, pääosin maisemiin, joissa en ollut aiemmin käynyt. Kun ajamisesta hullaantunut astuu autoon, jonka tankki on täynnä ja nokka kohti tuntematonta, ei riemulla rajoja!
Lauantailiikenne oli suhteellisen hiljainen, ja Peurunka löytyi nykytekniikan avulla helposti. Perillä alkoi jo ropsia vettä, ja sää muuttui päivän aikana harvinaisen sateiseksi. Iltapäivällä satoi jo niin rankasti, ettei kaunista rantamaisemaa enää nähnyt hotelli-ikkunasta. 

Vastaanottotiskin lähellä Oili Roine oli ystävällisesti vastaanottamassa ja neuvoi, kuinka jälkeenpäin melko sokkeloiseksi osoittautuneessa rakennuksessa löytäisin kokoustilaamme.
Paikalla olikin jo muutamia osallistujia, osan tunsin, joitakin en. 
Seuramme aktiivit Pentti Kilpiö, Erkki Moilanen ja Leena Kilpiö olivat saaneet jo viritellyksi tekniikan kuntoon ja sukuseuramme kaunis lippukin oli asetettu paikoilleen. Sivupöydällä oli tarjolla tuotteita, kirjallisuutta, standaareja ja Mikko Moilasen taidokkaita riipuksia.
Kun kaikki ilmoittautuneet olivat paikalla, esittäydyimme lyhyesti ja kävimme läpi tulevan ohjelman.

Lounaan ja sen aikana käytyjen kiinnostavien keskustelujen jälkeen alkoi kokoushuoneessa keskustelufoorumi, jossa pääaiheena oli Pentti Kilpiön keräämän valtaisan sukututkimusaineiston kohtalo: kuinka saada data käyttäjäystävälliseen muotoon, mitä aineistoon vielä lisätään ja miten, ketkä vastaavat jatkossa aineiston päivityksestä, julkaisemmeko aineiston yksin vai ehkä yhdessä joidenkin toisten karjalaisten seurojen kanssa jne. Myönnän rehellisesti, että olin taas kerran niin mykistynyt Pentin tekemän urotyön edessä, että usein puheenvuorot kaikuivat jossain taustalla ja tuijotin vain seinälle heittyviä perhetauluja ja numeroita. Kuinka Pentti on pystynyt tähän? Miten suuren osan elämästään hän onkaan tälle työlle ”uhrannut” 90-luvusta lähtien! Kuinka hyvin hän muistaa sitä nippelitietoakin, jota on kertynyt kaiken muun oheen, kun itselläni on ongelmia muistaa edes sukuseuraan aktiivisesti osallistuvien nimiä! Ei voi kuin suuresti arvostaa!

Illalla keskustelut jatkuivat hyvän ruoan äärellä ja täytyy myöntää, että kauhoin smetanassa haudutettua ”härkää” ja uusia perunoita vähän liikaakin. Mutta se kerta, kun pääsee valmiiseen pöytään…Tällähän sitä perustelee jo uskottavasti syömisiään, eikö?
Ympärilläni oli kiinnostavia ihmisiä, ja oli mukava kuulla anekdootteja heidän elämistään. Pentin tarinat tukkilauttojen hinaamisista Saimaalla, Antti Roineen seikkailut automaattivaiheisella autolla Las Vegasissa, Leena Kilpiön ja Anja Sepän kokemukset vanhusten hoidosta, Oilin kokemukset nykyisistä oppimateriaaleista jne. olivat päivän piristys.
Illallisen jälkeen osa meistä lähti nukkumaan, mutta poistuiko kukaan puistokonserttiin sateen ropistessa? Sitä ei tarina kerro.

Herkullisen aamiaisen jälkeen meitä odotti kokoustilassa mitä upein näky: Ritva Vehviläinen, Anja Seppä ja Leena Kilpiö olivat pukeutuneet kauniisiin kansallispukuihin ja juhlistivat näin tärkeää päivää.
Viralliseen kokoukseen osallistui 14 henkilöä (varsinaisille päiville 16). 
Ennen varsinaisen kokouksen alkua pidimme hiljaisen hetken poisnukkuneiden muistoksi. Sen jälkeen kokouksen puheenjohtaja Maija Pesonen napautteli puolestaan nuijaa niin tehokkaasti, että oli ilo seurata. Taas kerran totesin, että jos jostain jaksan yhä uudelleen ihastua (autoilun lisäksi) niin napakoista puheenjohtajista ja asiaan keskittyvistä puheista!
Juhlallinen osuus kokouksesta oli Markku Kilpiön kutsuminen ja kukittaminen kunniajäseneksi. Tällaisia ilmeisen idearikkaita ja aikaansaavia henkilöitä kaivataan kaikissa yhdistyksissä ja seuroissa. Meitä peesaajia on sitten jo helpompi löytää.
Kokous oli tehokkaasti viety päätökseen ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä. Virallisen osuuden jälkeen Ritva Vehviläinen lausui kolme kaunista runoa niin eläytyen, että jouduin pyyhkimään silmäkulmiani. Runonlausujat ovat ihan oma ihmislajinsa!
Karjalaisten laulun kajahdukseen päätettiin sukutapaaminen.

Jouduin jättämään iloisesti porisevan ryhmän ja suunnitellun lounaan, koska rengasmatkani jatkui kesäteatteriin Maaningalle ja sieltä mökille Savonlinnaan. Mutta kuten jo arvaatte, hyppäsin onnellisena rattiin, tankissakin vielä polttoainetta ja edessä kauniit pohjoissavolaiset maisemat niittyineen, järvineen. Ajelinkin loppumatkani alle nopeusrajoitusten päästäen kiirehtivät ohi. Kuvasin lehmiä ja kävin pulahtamassa tuntemattoman järven syrjäisessä poukamassa.

Sydämellinen kiitos kaikille teille, jotka järjestitte tämän mukavan, kesäisen sukutapaamisen!

Anne Kärki os. Kilpiö

Oili Roine ja Leena Kilpiö

Suvun tutkija Pentti Kilpiö keskustelee tutkimuksistaan.

Markku Kilpiö kutsuttiin sukuseuran kunniajäseneksi. Kunniakirjan ojensi puheenjohtaja Erkki Moilanen ja kukituksen hoiti jäsenrekisterinhoitaja Oili Roine.

Kansallispuvut esittelyssä. Anja Seppä, Ritva Vehviläinen ja Leena Kilpiö.