Kilpiön suvun vaiheita

Kirjallisuudessa mainitaan Kilpiö-nimen olevan mahdollisesti ammattinimityksistä syntyneitä sukunimiä, ehkä kilpientekijän lisänimi olisi ollut Kilpi, Kilpiä tai Kilpiö, toisaalta sen on sanottu tarkoittaneen poron tai hirvensarven leveää kohtaa. Kilpi on ryhmän vanhimpia nimiä, esiintyy jo vuonna 1479 Hauholla, esim. Kilpis Jusse. Karjalaisiin nimiin kuuluu Kilpiä (esiintyy mm Joutsenossa ja Jääskessä) ja Kilpiö (esiintyy mm Sakkolassa, Jaakkimassa ja Sortavalassa).

Sukunimet saivat Itä-Suomessa vakiintuneen käytännön jo 1500-luvulla. Tämä oli huomattavasti aikaisemmin kuin Länsi-Suomessa. Tätä on selitetty sillä, että Itä-Suomessa asuinpaikka ei ollut niin pysyvää laatua kuin lännessä. Itä-Suomessa harjoitettiin kaskiviljelyä, metsästystä sekä kalastusta ja näin asuinpaikkaa siirrettiin tilanteen mukaan ja verottajan piti pysyä samalla asuinpaikkaa vaihtavien perässä ja se tapahtui parhaiten ottamalla nimen Thomas Thomaksenpoika lisäksi sukunimi. Länsi-Suomessa asuinpaikka oli vakiintunut maanviljelyksen myötä ja näin Eerik Eerikinpoika tunnistettiin talonnimen mukaan.

Sukumme nimi on pysynyt asiakirjojen mukaan samana ja esiintyy 1600-1800-luvun asia- ja kirkonkirjoissa muodoissa Kilpi, Kilpii, Kilpia, Killpia, Kilpio, Kilpin, Kilpinen, Kilpiä, Killpiä, Kilpiäin, Kilpijä, Kilpiö jopa saman perheen kohdalla kirjurista riippuen. Murteellista suomenkieltä puhuvan talonpojan ilmoittaessa nimensä ruotsinkieliselle kirjurille tuli nimi kirjoitettua erilaisina versioina. Eikä tämä ole mikään ihme sillä vielä 1900-luvun alussa syntyneet esi-isämme käyttivät usein puheessaan sukunimestään muotoa Kilpii, Kilpiillä.

Kilpiön sukua koskevaa tilastotietoa, joka on saatu väestörekisterikeskuksesta

Väestörekisterikeskuksen luettelon mukaan vuonna 1985 läsnä olevalla 366:lla oli Kilpiö sukunimenä.

Vuoden 1999 helmikuun lopussa (ajan tasainen tieto saatu 1.3.1999) heitä oli 401, joista naisia 211 ja miehiä 190 näistä 20 oleskeli ulkomailla. Tämän lisäksi oli entisenä nimenä Kilpiö 145 henkilöllä.

Väestörekisterikeskuksen tilastoissa on henkilön kuollessa ollut sukunimenä Kilpiö 158 henkilöllä.

Oikeudenkäyntipöytäkirjoista löytyy Kilpiö seuraavasti: Eskill Killpi, Killpiä, Kilpieinen Harvian kylästä, v.1669, 1670, 1671, 1679, 1680, 1685, 1686, Lars Kilpiä, Harvian kylästä, v.1694, Lars Eskillsson Kilpi, Kilpiä, Harvian kylästä, v.1696,1698 Sigfred Killpinen, Pamolansaari, v.1697 Henrich Sigfredzsson Kilpiä, v.1685. Oikeudenkäyntipöytäkirjosta löytyy vuodelta 1702 talvikäräjiltä todistajana olleena Kesvalahdella asunut Thomas Sigfridsson Kilpiö.

Kilpiön suvun vaiheita on pystytty seuraaman aina 1600-luvun puolivälin paikkeille. Su­vun juuret johtavat Jaakkiman pitäjän Harvian kylän Kilpiänniemeen ja 1600-luvun loppupuolella Kuhkaan kylän Pamolan saareen. Tämän hetkisen tiedon valossa ei tiedetä mistä Kilpiöt on Jaakkimaan muuttanut, sillä Jaakkiman pitäjän tärkeitä asiakirjoja tuhoutunut. Jaakkiman seurakunnan historiakirjat alkavat v. 1720 ja kirkonkirjat vuodesta 1731. Historiakirjat puuttuvat vuo­silta 1744–1770.

Suvun vanhimmaksi jäseneksi on pystytty asiakirjoja seuraamalla toteamaan Eskil Kilpiö (syntymä ajoittuu 1630 tienoille). Eskil Kilpiö esiintyy ensimmäisen kerran vuoden 1669 Jaakkiman käräjäpöytäkirjoissa ja vuoden 1684 veroluottelossa asuinpaikkana Harvia. Michel Hedrichson Kilpiö esiintyy Käkisalmen Pohjoisen voutikunnan tileissä vuodelta 1694 Jaakkiman kirkkopitäjän Kuhkaan kylän Pamolan saaressa. Kyseinen saari oli monien alueiden mukana Valamon luostarin nautinta-alueena vuoteen 1651. Edellä maini­tuissa tileissä samassa saaressa asui myös Sigfred Kilpo.

Jaakkiman seurakunnan kirjoissa esiintyy Kuhkaan kylän Pamolan saaressa Michel Kilpiön leski Carin Innain (1669–1739) ja hänen poikansa Carl (1699–1770) ja hänen vaimonsa Carin Veijalain.

Jaakkiman seurakunnan vihittyjen kirjan alkuvuosilta on merkintä luultavasti vuodelta 1731 Maria Mich:dr. Kilpiä asuinpaikaksi on merkitty Pamola, on vihitty Miklin kylässä asuvan And: Sigfredss: Kaxoin kanssa. Kummatkin ovat olleet naimattomia ja vihkimispäiväksi on merkitty: dom: past: Nati: Chr: 

Sigfred Kilpiön poikana esiintyy Jaakkiman seurakunnan rippikirjan mukaan Kesvalahden kylässä Thomas Kilpiö (1684–1758) ja hänen vaimonsa Helena Kempin (1684–1754).

Kirjallisten vihjeiden perusteella voidaan olettaa, että Thomas Kilpiö ja Hendrich Kilpiö on Sigfredin jälkeläisiä. Thomaksen siirtyessä Kesvalahdelle vaikkakin edellä mai­nittujen tilitietojen ja kirkonkirjojen puuttumisen johdosta tätä ei voida aukottomasti todistaa.

Kilpiöitä asui Jaakkiman alueella mm seuravissa kylissä: Kalkasalo, Kuhkaa, Kesvalahti, Kumola, Kurenranta, Kokonniemi, Har­via, Huhtervu, Mikli, Metsämikli, Parkonmäki, Paikjärvi, Pajasyrjä, Tervajärvi, Reuskula ja Rukola.

Edellä mainitun Thomas Kilpiön pojanpoika Thomas Kilpiö (1757–1823) muutti vai­monsa Maria Hirvosen (1756–1829) kanssa poikansa (Anders 1780–1855 perheineen) mukana 23.1.1818 Jaakkiman Kesvalahden kylästä Sortavalan maaseurakuntaan Helylän kymmenykseen Suikasenlahti n:o 2:n talolliseksi. Muuttoa seurasi myös Andersin naimaton veli v.1797 syntynyt Sigfrid (katoaa myöhemmin Sortavalan mlk kirjoista). Thomaksen pojista Michel (1789–1866) jäi Jaakkimaan avioitumalla v.1813 kotivävyksi talollisentytär Anna Andersint. Nokelainen (1789–1859) kanssa Parkonmäki n:o 1:n.

Ennen vuotta 1944, jolloin Karjalan alue jouduttiin luovuttamaan sodan seurauksena Neuvostoliitolle, edellä mainittujen alueiden lisäksi sukua asui useilla luovutetun alueen paikkakunnilla mm. Kurkijoella, Harlussa, Viipurissa sekä nykyisen Suomen alueella mm. Helsingissä, Joutsenossa, Kiteellä, Kotkassa, Parikkalassa, Vehkalahdella, Varkaudessa, Turussa ja Uukuniemellä. Sukumme jäseniä asui ennen Suomen itsenäistymistä Pietarissa ja sen ympäristössä Inkerinmaalla. Amerikkaan muuttoa alkoi olla 1900-luvun alussa.